Paluu mantereelle

Hauskan ziplainauksen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Victoriaa, joka on koko British Columbian osavaltion (johon myös Vancouver kuuluu) pääkaupunki. Nanaimon jälkeen Victoria tuntui tosi isolta kaupungilta, metropolilta suorastaan. Ehdimme tosin käydä kaupungin keskustassa vain hieman satamaa ihmettelemässä ja syömässä, ja sitten jo piti lähteä uudelleen liikenteeseen kohti BC Ferriesin satamaa ja Vancouveria.

Matkalla lauttasatamaan piipahdimme Sea Cider -nimisellä siideritilalla maistelemassa paikallisia tuotteita. Kaiken kaikkiaan maistoimme yhdeksää eri juomaa ja niistä lopulta neljä osui jonkun seurueemme jäsenen makuhermoon. Muutama siideri oli turhan erikoinen meidän kuiviin makuihin tottuneille skandinaavisille makunystyröille, mutta pari pulloa evästä tarttui kuitenkin mukaan Vancouveriinkin vietäväksi.

Laivamatkan aikana oli taas hienoja maisemia vaikkakin ulkona oli turhan vilpoista, jotta siellä olisi halunnut koko matkan ajan hengailla. Valaitakaan ei nähty, vaikka niitä ilmeisesti pitäisi asustella reitin varrella.

Ziplining

Tiistaiaamuna luovutimme Nanaimon hostellihuoneen ja lähdimme ajelemaan Vancouver Islandin eteläosiin, tarkemmin ottaen Sooke -nimiseen paikkaan. Sieltä olimme varanneet zipliningia mitä se nyt ikinä onkaan suomeksi. Köysiratailua? Kaapelilaskua? No, joka tapauksessa, oli mitä oli, se oli hauskaa! Adrena LINEn radalla oli kahdeksan erillistä ziplinea (pisin niistä oli 1000 jalkaa eli hieman yli 300 metriä), joita kierrettiin puunlatvoissa. Oppainamme olivat Cooper ja Logan, joiden jutuille hihiteltiin jatkuvasti ja joiden temppuilua katseltiin ihailevasti ja ehkä hieman kadehtienkin. Kyllähän mekin yritettiin jotain "temppuja", mutta melko laimeiksi ne jäivät. Mutta uusi kierros oltaisiin voitu ottaa vaikka heti perään!

Wiiiii!!!

-Tuija

Nanaimo

Ainoa kokonainen päivä Nanaimossa meni siten, että toinen puolisko seurueesta suuntasi aamupäivästä kaupungille (eli kääntyi seuraavasta kadunkulmasta oikealle) kaupunkikävelylle ja shoppailemaan, ja toinen puolisko suuntasi luonnonnähtävyyksiä ihmettelemään. Shoppailuista ei saatu kuvallista todistusaineistoa blogiin saakka, mutta luontokuvia löytyy kyllä.

Nanaimon Sugarloaf Mountain. Kukkulalle oli hankala löytää, koska reitti sinne alkoi käytännössä pienen omakotitaloalueen kääntöpaikalta, joka piti tietää koska karttaanhan kyseistä kohtaa ei ollut mitenkään turhan selvästi merkitty. Mutta löysimme paikan ja näkymät kaupunkiin päin olivat oikein mukavat. Kotkiakin nähtiin ja matkalla alas vuorelta sai syödä kypsiä karhunvatukoita suoraan puskista.

Pipers Lagoon. Olimme siellä ehkä hieman liian aikaisin päivästä, laskuvesi teki siitä karuhkon kun vettä ei laguunin pohjalla ollut juuri ollenkaan. Tai voisin ainakin kuvitella, että nousuveden aikaan näkymät olisivat näyttävämmät. Mutta ei maisemia nytkään voi kovin kurjiksi haukkua, vai mitä? Ainiin, lähtiessämme takaisin keskustaan, näimme kaksi hyljettä laguunin viereisellä uimarannalla!

Iltapäivällä kokoonnuimme jälleen neljän hengen ryhmäksi, suuntanamme Nanaimon edustalla asusteleva Newcastle Island - Nanaimon oma Suomenlinna, ilman sitä linnaa. Ensinnäkin saarelle köröteltiin ihanalla miniatyyrilautalla (matka kesti ehkä kymmenisen minuuttia). Perillä oli mukava istuskella ja syödä eväitä sekä kävellä pitkin rantoja, joiden laskuveden paljastamilta matalikoilta löytyi pikkuisia rapuja ja hassunmallisia ajopuita - bongasimme ainakin "krokotiilin" ja "dinosauruksen pään". Eräskin pikkuorava piti meille kävynsyöntinäytöksen, säikäytimme yhden kauriin tiehensä (ihan vahingossa) ja palokärki hakkasi päätään mäntyyn niin että kaarnanpalaset vain sinkoilivat ympäriinsä. Mukava pieni ulkoilusaari kirjaimellisesti kivenheiton päässä Nanaimon satamasta.

Laitureita Nanaimon satamassa.

Päivän päätteeksi piipahdimme "yksillä" hostellin viereisessä baarissa. Black Widows...

...with Nice Melons. :)

-Tuija

Vuorilta saarille

Hyvin nukutun yön jälkeen paahdoimme tukka putkella Sicamousista Vancouveriin, mitä nyt kävimme matkalla tuhlaamassa tunnin Merritissä Boston Pizzassa (emme suosittele ko. ruokapaikkaa emmekä ajantuhlausta) ja toisen tunnin ruuhkassa hieman ennen Vancouveria. Kun hidasteista oli selvitty, suuntasimme Luoteis-Vancouveriin, BC Ferries'n satamaan Horseshoe Bay'hin - kahdeksisen tuntia taisi kaiken kaikkiaan kertyä autossa istumista sunnuntaille eli ihan tarpeeksi. Melkein parin tunnin laivaan jonottamisen jälkeen ajoimme oman valtamerilaivamme (eli Ford Explorerimme) Queen of Cowichanin uumeniin ja aloitimme seilauksen kohti Vancouver Islandia ja Nanaimoa. Pari tuntia laivailua meni lähinnä ihaillessa maisemia kannella ja Nanaimon hostellille saavuimme jo ennen kymmentä illalla. Hieman väsytti mokoman ajopäivän jälkeen...

Hienoja maisemia lautan kannelta havainnoituina.

-Tuija