Earls

Kolmannen Vancouver -päivän iltana osuimme sattumalta Robson Streetin Earlsiin. Hyvä palvelu, hyvä ruoka! Hinta-laatusuhde oli erinomainen. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos osuu matkan varrelle!

Ribsejä ja cajun-kanaa samassa annoksessa.

Pinaattisalaattia kanalla, mansikoilla ja mustikoilla.

Long Island Ice Tea ja hunaja-viski-drinksu.

-Tuija

Grouse Mountain

Kolmantena Vancouverin päivänä eli perjantaina suuntasimme heti aamusta Grouse Mountainille. Matkalla pysähdyimme Capilanoon, jonka vetonaula on 137 metriä pitkä ja 70 metrin korkeudella roikkuva riippusilta. Olihan se ihan kivaa kun silta huojui puolelta toiselle ihmisten kulkiessa sitä pitkin, mutta paikkana Capilanosta tulee mieleen vain yksi sana: turistirysä. Ei ehkä ihan meidän seurueen makuun.

Grouse Mountain sen sijaan oli mieluisampi paikka. Ylös vuorelle mentiin gondolalla (taisi olla jo neljäs moinen vekotin tämän reissun aikana) ja jos alhaalla oli parikymmentä astetta, ylhäällä oli ehkä hieman yli kymmenen, joten vilpoisaa oli. Kävimme ihailemassa upeaa lintunäytöstä, jossa esiintyi mm. valkopäämerikotka, mutta josta emme valitettavasti saaneet kuvia blogiin asti. Näimme kaksi 350-kiloista mustakarhua, jotka viettivät leppoisaa kesäpäivää aitauksessaan lammikossa löhöillen. Ja hurrasimme lumberjackeille, jotka ottivat toisistaan mittaa nauruhermoja kutkuttavassa näytöksessä. Kävimme myös Eye of the Wind -näköalatornissa, joka on rakennettu tuuliturbiinin varteen (ja siellä oli Koneen hissi!). Takaisin kaupunkiin tulimme Grouse Mountainin shuttlella ja meillä oli ehkä paras kuski ikinä! Koko matka laulettiin yhteislauluja Guantanamerasta Happy Birthdayhin ja kuultiin myös vietnamilainenkin(?) kansanlaulu. Ja kuskilta juttu luisti vaikka suurin osa menikin yli ymmärryksen. :) Lyhyelle bussimatkalle hihiteltiin vielä pitkään.

Takaisin kaupungissa piti vielä napata virallinen turistivalokuva digitaalisen miekkavalaan kera Vancouverin messukeskuksen edustalla.

-Tuija

Vancouver pv 2.

Toinen päivä Vancouverissa alkoi kaatosateessa vaikka sääennusteissa olikin auringon kuva... Luonnonvoimia uhmaten jakauduimme jälleen kahteen leiriin, toiset suuntasivat eläintarhaan ja toiset tiedekeskukseen. Onneksi rankin sade ei liian kauaa kestänyt, joten loppupäivän saimme kierrellä oikein mukavissa olosuhteissa.

Matkalla tiedemuseoon tuli ensimmäisenä vastaan pari isompaa urheiluareenaa, joista se valtavamman kokoinen on BC Place (Vancouverin 2010 talviolympialaisten avajaisten ja päättäjäisten näyttämö, nykyisin jenkkifudisseura BC Lionsin kotiareena) ja hieman pienempi Rogers Arena, jolla Vancouver Canucks pelaa lätkää. Harmi, että juuri sinä päivänä Rogers Arenalla ei järjestetty turistikierrosta, muuten olisimme sinne menneet...

Juoksijapatsaita BC Placen edustalla.

Vasemmalla BC Place, oikealla Rogers Arena, edustalla turisti.

Tiedemaailma oli hieman kuin paikallinen Heureka paitsi että täällä oli (tai ainakin vaikutti olevan) ahtaampaa. Suurin osa toimminnasta oli suunnattu muksuille, joten mitä tekee kaksi aikuista: menee istumaan OMNIMAX-teatteriin parin filmin ajaksi. Rocky Mountain Expressistä kertova pätkä oli hieno ja valaiseva, olimmehan juuri pyörineet monta viikkoa samoissa maisemissa ja nähneet (ja kuulleet) junia jatkuvasti. Myös avaruusteleskooppi Hubblesta kertova filmi oli hieno ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että avaruusaiheiden suhteen ei voi koskaan mennä metsään. Lopuksi kiersimme vielä Leonardo da Vincistä ja hänen keksinnöistään kertovan näyttelyn, melkoinen ideanikkari!

Dino Science Worldissa.

Ennen hostellille paluuta katsastimme hieman maisemia Stanley Parkin nurkilla, English Bayssa.

Mereneläviä Vancouver Zoo:ssa, jonka Hanna ja Satu kävivät hyväksymistarkastamassa. Läpi meni.

Näitä herkkuja ei voitu vastustaa...

-Tuija

Granville Island

Ensimmäisenä varsinaisena Vancouverin päivänä ostimme liput hop-on-hop-off -bussiin ja kyytiin päästyämme hyppäsimmekin jo melkein heti pois käydäksemme Granville Islandilla. Kyseistä paikkaa meille oli aamupäivän aikana ehtinyt jo suosittelemaan hostellin respa, turisti-infon täti ja bussin opas, joten pakkohan sinne oli mennä piipahtamaan. Aquatic Centerin takaa lähti minivene, jolla pääsi kätevästi viidessä minuutissa vastakkaiselle rannalle. Ensin kävimme paikallisessa kauppahallissa ihmettelemässä sen menoa - siellä olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja syötäväksi ja tuliaisia ostettavaksi!

Nälkä yllätti nopeasti ja kävimme syömässä hyvät pasta-annokset Backstage Loungessa, jossa hinta-laatusuhde oli ainakin kohdillaan. Paikka vaikutti mukavalta, mutta olimme väärään kellonaikaan liikenteesä kun meille ei ollut tarjolla mitään live-esityksiä.

Päivän päätteeksi kävimme vielä vähän jaloittelemassa keskustassa ja ihailemassa auringonlaskua ja kaupunginvalojen syttymistä näköalatornista, Vancouver Lookoutista. Tornissa törmäsimme reissumme ensimmäiseen suomalaiseen - aika pitkään ehdimmekin reissata ennen maanmiehiin (tai tässä tapauksessa naiseen) törmäämistä! Jos oli näkymät ylhäältä komeat, myös Vancouverin 2010 talviolympialaisten olympiatulen malja oli vaikuttava näky pimeällä.

-Tuija

Paluu mantereelle

Hauskan ziplainauksen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Victoriaa, joka on koko British Columbian osavaltion (johon myös Vancouver kuuluu) pääkaupunki. Nanaimon jälkeen Victoria tuntui tosi isolta kaupungilta, metropolilta suorastaan. Ehdimme tosin käydä kaupungin keskustassa vain hieman satamaa ihmettelemässä ja syömässä, ja sitten jo piti lähteä uudelleen liikenteeseen kohti BC Ferriesin satamaa ja Vancouveria.

Matkalla lauttasatamaan piipahdimme Sea Cider -nimisellä siideritilalla maistelemassa paikallisia tuotteita. Kaiken kaikkiaan maistoimme yhdeksää eri juomaa ja niistä lopulta neljä osui jonkun seurueemme jäsenen makuhermoon. Muutama siideri oli turhan erikoinen meidän kuiviin makuihin tottuneille skandinaavisille makunystyröille, mutta pari pulloa evästä tarttui kuitenkin mukaan Vancouveriinkin vietäväksi.

Laivamatkan aikana oli taas hienoja maisemia vaikkakin ulkona oli turhan vilpoista, jotta siellä olisi halunnut koko matkan ajan hengailla. Valaitakaan ei nähty, vaikka niitä ilmeisesti pitäisi asustella reitin varrella.

Ziplining

Tiistaiaamuna luovutimme Nanaimon hostellihuoneen ja lähdimme ajelemaan Vancouver Islandin eteläosiin, tarkemmin ottaen Sooke -nimiseen paikkaan. Sieltä olimme varanneet zipliningia mitä se nyt ikinä onkaan suomeksi. Köysiratailua? Kaapelilaskua? No, joka tapauksessa, oli mitä oli, se oli hauskaa! Adrena LINEn radalla oli kahdeksan erillistä ziplinea (pisin niistä oli 1000 jalkaa eli hieman yli 300 metriä), joita kierrettiin puunlatvoissa. Oppainamme olivat Cooper ja Logan, joiden jutuille hihiteltiin jatkuvasti ja joiden temppuilua katseltiin ihailevasti ja ehkä hieman kadehtienkin. Kyllähän mekin yritettiin jotain "temppuja", mutta melko laimeiksi ne jäivät. Mutta uusi kierros oltaisiin voitu ottaa vaikka heti perään!

Wiiiii!!!

-Tuija