Earls

Kolmannen Vancouver -päivän iltana osuimme sattumalta Robson Streetin Earlsiin. Hyvä palvelu, hyvä ruoka! Hinta-laatusuhde oli erinomainen. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos osuu matkan varrelle!

Ribsejä ja cajun-kanaa samassa annoksessa.

Pinaattisalaattia kanalla, mansikoilla ja mustikoilla.

Long Island Ice Tea ja hunaja-viski-drinksu.

-Tuija

Grouse Mountain

Kolmantena Vancouverin päivänä eli perjantaina suuntasimme heti aamusta Grouse Mountainille. Matkalla pysähdyimme Capilanoon, jonka vetonaula on 137 metriä pitkä ja 70 metrin korkeudella roikkuva riippusilta. Olihan se ihan kivaa kun silta huojui puolelta toiselle ihmisten kulkiessa sitä pitkin, mutta paikkana Capilanosta tulee mieleen vain yksi sana: turistirysä. Ei ehkä ihan meidän seurueen makuun.

Grouse Mountain sen sijaan oli mieluisampi paikka. Ylös vuorelle mentiin gondolalla (taisi olla jo neljäs moinen vekotin tämän reissun aikana) ja jos alhaalla oli parikymmentä astetta, ylhäällä oli ehkä hieman yli kymmenen, joten vilpoisaa oli. Kävimme ihailemassa upeaa lintunäytöstä, jossa esiintyi mm. valkopäämerikotka, mutta josta emme valitettavasti saaneet kuvia blogiin asti. Näimme kaksi 350-kiloista mustakarhua, jotka viettivät leppoisaa kesäpäivää aitauksessaan lammikossa löhöillen. Ja hurrasimme lumberjackeille, jotka ottivat toisistaan mittaa nauruhermoja kutkuttavassa näytöksessä. Kävimme myös Eye of the Wind -näköalatornissa, joka on rakennettu tuuliturbiinin varteen (ja siellä oli Koneen hissi!). Takaisin kaupunkiin tulimme Grouse Mountainin shuttlella ja meillä oli ehkä paras kuski ikinä! Koko matka laulettiin yhteislauluja Guantanamerasta Happy Birthdayhin ja kuultiin myös vietnamilainenkin(?) kansanlaulu. Ja kuskilta juttu luisti vaikka suurin osa menikin yli ymmärryksen. :) Lyhyelle bussimatkalle hihiteltiin vielä pitkään.

Takaisin kaupungissa piti vielä napata virallinen turistivalokuva digitaalisen miekkavalaan kera Vancouverin messukeskuksen edustalla.

-Tuija

Vancouver pv 2.

Toinen päivä Vancouverissa alkoi kaatosateessa vaikka sääennusteissa olikin auringon kuva... Luonnonvoimia uhmaten jakauduimme jälleen kahteen leiriin, toiset suuntasivat eläintarhaan ja toiset tiedekeskukseen. Onneksi rankin sade ei liian kauaa kestänyt, joten loppupäivän saimme kierrellä oikein mukavissa olosuhteissa.

Matkalla tiedemuseoon tuli ensimmäisenä vastaan pari isompaa urheiluareenaa, joista se valtavamman kokoinen on BC Place (Vancouverin 2010 talviolympialaisten avajaisten ja päättäjäisten näyttämö, nykyisin jenkkifudisseura BC Lionsin kotiareena) ja hieman pienempi Rogers Arena, jolla Vancouver Canucks pelaa lätkää. Harmi, että juuri sinä päivänä Rogers Arenalla ei järjestetty turistikierrosta, muuten olisimme sinne menneet...

Juoksijapatsaita BC Placen edustalla.

Vasemmalla BC Place, oikealla Rogers Arena, edustalla turisti.

Tiedemaailma oli hieman kuin paikallinen Heureka paitsi että täällä oli (tai ainakin vaikutti olevan) ahtaampaa. Suurin osa toimminnasta oli suunnattu muksuille, joten mitä tekee kaksi aikuista: menee istumaan OMNIMAX-teatteriin parin filmin ajaksi. Rocky Mountain Expressistä kertova pätkä oli hieno ja valaiseva, olimmehan juuri pyörineet monta viikkoa samoissa maisemissa ja nähneet (ja kuulleet) junia jatkuvasti. Myös avaruusteleskooppi Hubblesta kertova filmi oli hieno ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että avaruusaiheiden suhteen ei voi koskaan mennä metsään. Lopuksi kiersimme vielä Leonardo da Vincistä ja hänen keksinnöistään kertovan näyttelyn, melkoinen ideanikkari!

Dino Science Worldissa.

Ennen hostellille paluuta katsastimme hieman maisemia Stanley Parkin nurkilla, English Bayssa.

Mereneläviä Vancouver Zoo:ssa, jonka Hanna ja Satu kävivät hyväksymistarkastamassa. Läpi meni.

Näitä herkkuja ei voitu vastustaa...

-Tuija

Granville Island

Ensimmäisenä varsinaisena Vancouverin päivänä ostimme liput hop-on-hop-off -bussiin ja kyytiin päästyämme hyppäsimmekin jo melkein heti pois käydäksemme Granville Islandilla. Kyseistä paikkaa meille oli aamupäivän aikana ehtinyt jo suosittelemaan hostellin respa, turisti-infon täti ja bussin opas, joten pakkohan sinne oli mennä piipahtamaan. Aquatic Centerin takaa lähti minivene, jolla pääsi kätevästi viidessä minuutissa vastakkaiselle rannalle. Ensin kävimme paikallisessa kauppahallissa ihmettelemässä sen menoa - siellä olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja syötäväksi ja tuliaisia ostettavaksi!

Nälkä yllätti nopeasti ja kävimme syömässä hyvät pasta-annokset Backstage Loungessa, jossa hinta-laatusuhde oli ainakin kohdillaan. Paikka vaikutti mukavalta, mutta olimme väärään kellonaikaan liikenteesä kun meille ei ollut tarjolla mitään live-esityksiä.

Päivän päätteeksi kävimme vielä vähän jaloittelemassa keskustassa ja ihailemassa auringonlaskua ja kaupunginvalojen syttymistä näköalatornista, Vancouver Lookoutista. Tornissa törmäsimme reissumme ensimmäiseen suomalaiseen - aika pitkään ehdimmekin reissata ennen maanmiehiin (tai tässä tapauksessa naiseen) törmäämistä! Jos oli näkymät ylhäältä komeat, myös Vancouverin 2010 talviolympialaisten olympiatulen malja oli vaikuttava näky pimeällä.

-Tuija

Mikä maa, mikä valuutta?

Hupsista, Vancouveriin piti mennä, mutta minne päädyimmekään?

Ostoksia paikallisesta supermarketista

Vastaus: Päädyimme Richmondiin, Vancouverin naapurikaupunkiin, jonka asukkaista puolet on kiinalaisia - se selittää ruokakaupan valikoimat ja lukuisat kiinalaisravintolat. Keltainen pussukka sisältää kuivattua merilevää (sinällään jo hihitystä aiheuttava asia) ja pussin kyljessä komeileva "Mr. Hanky the Christmas Poo" aiheutti hysteerisen naurunpuuskan seurueessamme. Muut kuvan tuotteet lienevät ihan syömäkelpoisia. -Tuija