Grouse Mountain

Kolmantena Vancouverin päivänä eli perjantaina suuntasimme heti aamusta Grouse Mountainille. Matkalla pysähdyimme Capilanoon, jonka vetonaula on 137 metriä pitkä ja 70 metrin korkeudella roikkuva riippusilta. Olihan se ihan kivaa kun silta huojui puolelta toiselle ihmisten kulkiessa sitä pitkin, mutta paikkana Capilanosta tulee mieleen vain yksi sana: turistirysä. Ei ehkä ihan meidän seurueen makuun.

Grouse Mountain sen sijaan oli mieluisampi paikka. Ylös vuorelle mentiin gondolalla (taisi olla jo neljäs moinen vekotin tämän reissun aikana) ja jos alhaalla oli parikymmentä astetta, ylhäällä oli ehkä hieman yli kymmenen, joten vilpoisaa oli. Kävimme ihailemassa upeaa lintunäytöstä, jossa esiintyi mm. valkopäämerikotka, mutta josta emme valitettavasti saaneet kuvia blogiin asti. Näimme kaksi 350-kiloista mustakarhua, jotka viettivät leppoisaa kesäpäivää aitauksessaan lammikossa löhöillen. Ja hurrasimme lumberjackeille, jotka ottivat toisistaan mittaa nauruhermoja kutkuttavassa näytöksessä. Kävimme myös Eye of the Wind -näköalatornissa, joka on rakennettu tuuliturbiinin varteen (ja siellä oli Koneen hissi!). Takaisin kaupunkiin tulimme Grouse Mountainin shuttlella ja meillä oli ehkä paras kuski ikinä! Koko matka laulettiin yhteislauluja Guantanamerasta Happy Birthdayhin ja kuultiin myös vietnamilainenkin(?) kansanlaulu. Ja kuskilta juttu luisti vaikka suurin osa menikin yli ymmärryksen. :) Lyhyelle bussimatkalle hihiteltiin vielä pitkään.

Takaisin kaupungissa piti vielä napata virallinen turistivalokuva digitaalisen miekkavalaan kera Vancouverin messukeskuksen edustalla.

-Tuija

Sikamouse

Aika jättää Kalliovuoret taakse, ei ollenkaan haluaisi... Voisikohan loppureissun kaupunkiosiot vaihtaa vuorilla oleiluun, hmm...

Tänään lauantaina oli ajopäivä kun lähdimme huristelemaan Banffista kohti Vancouveria, jonne on matkaa 850 kilometriä. Emme toki aja koko matkaa putkeen vaan majoituimme tässä välissä Sicamousiin - paikkaan, jonka valitsimme ihan pelkän nimen perusteella: Sicamous'han on ihan selvästi "Sikamouse" eli "Sikahiiri", vai mitä? Ja eihän sellaista voi jättää väliin.

Ensimmäisenä reitillemme Trans-Canada Highwaylla osui Glacier National Park, jossa oli hienoja jäätiköitä ja huippuja. Alla yksi näkymä, oikealla terävähuippuinen Mt. Sir Donald.

Jäätiköiltä jatkoimme matkaa Revelstokeen ja siellä Mt. Revelstoke National Parkissa sijaitsevalle samannimiselle vuorelle, jossa oli 26 kilometriä pitkän spagettitien päässä puisto ja siellä lyhyt, mutta upea Meadows-in-the-Sky -reitti. Sitä suositeltiin meille sanoin "siellä kukat ovat juuri nyt kauneimmillaan". Ja olivathan ne.

Korkeutta merenpinnasta oli 1939 metriä.

Karhuko? Veikkaan kuitenkin ihan tavallista koiraa.

Majapaikka Sicamousissa. Spooky.

-Tuija

Shoppailua ja haikkailua

Torstaina hieman shoppailtiin Banffin keskustassa... Tai siis meidän piti oikeasti etsiä turisti-info, joka sijaitsi 400 metrin päästä siitä, minne jätimme automme parkkiin. Se oli kuulkaas pitkä ratakierros. Ja kallis... Löydettiin me sinne infoonkin lopulta ja saatiin seuraavaalle päivälle hyviä vaellusvinkkejä.

Kun olimme tyhjentäneet pääkadun kaupat, suuntasimme ylös Sulphur Mountainille hissillä. Ihan kivat maisemat oli huipulta.

Apinat rivissä Sulphur Mountainilla.

Kun olimme pyörineet muiden turistien kanssa Sulphur Mountainin huipulla tarpeeksi ja ottaneet hissikyydin alas, kävimme pikaisesti ihmettelemässä putouksia (Bow Falls) Banffin kaupungin reunalla. Hmm, pääsisiköhän tuosta kumiveneellä ehjänä alas...?

Pienenä iltakuntoiluna kapusimme vielä Tunnel Mountainin huipulle (sama nyppylä, jonka juurella hostellimmekin sijaitsee). Ylös kesti kavuta reilun puoli tuntia ja alas reippailtiin hieman nopeammin. Kyllähän näitä(kin) maisemia katselee!

Niin, juu, ja ne ostokset, jotka tehtiin sen alussa mainitsemani ratakierroksen aikana...

-Tuija