Ziplining

Tiistaiaamuna luovutimme Nanaimon hostellihuoneen ja lähdimme ajelemaan Vancouver Islandin eteläosiin, tarkemmin ottaen Sooke -nimiseen paikkaan. Sieltä olimme varanneet zipliningia mitä se nyt ikinä onkaan suomeksi. Köysiratailua? Kaapelilaskua? No, joka tapauksessa, oli mitä oli, se oli hauskaa! Adrena LINEn radalla oli kahdeksan erillistä ziplinea (pisin niistä oli 1000 jalkaa eli hieman yli 300 metriä), joita kierrettiin puunlatvoissa. Oppainamme olivat Cooper ja Logan, joiden jutuille hihiteltiin jatkuvasti ja joiden temppuilua katseltiin ihailevasti ja ehkä hieman kadehtienkin. Kyllähän mekin yritettiin jotain "temppuja", mutta melko laimeiksi ne jäivät. Mutta uusi kierros oltaisiin voitu ottaa vaikka heti perään!

Wiiiii!!!

-Tuija

Nanaimo

Ainoa kokonainen päivä Nanaimossa meni siten, että toinen puolisko seurueesta suuntasi aamupäivästä kaupungille (eli kääntyi seuraavasta kadunkulmasta oikealle) kaupunkikävelylle ja shoppailemaan, ja toinen puolisko suuntasi luonnonnähtävyyksiä ihmettelemään. Shoppailuista ei saatu kuvallista todistusaineistoa blogiin saakka, mutta luontokuvia löytyy kyllä.

Nanaimon Sugarloaf Mountain. Kukkulalle oli hankala löytää, koska reitti sinne alkoi käytännössä pienen omakotitaloalueen kääntöpaikalta, joka piti tietää koska karttaanhan kyseistä kohtaa ei ollut mitenkään turhan selvästi merkitty. Mutta löysimme paikan ja näkymät kaupunkiin päin olivat oikein mukavat. Kotkiakin nähtiin ja matkalla alas vuorelta sai syödä kypsiä karhunvatukoita suoraan puskista.

Pipers Lagoon. Olimme siellä ehkä hieman liian aikaisin päivästä, laskuvesi teki siitä karuhkon kun vettä ei laguunin pohjalla ollut juuri ollenkaan. Tai voisin ainakin kuvitella, että nousuveden aikaan näkymät olisivat näyttävämmät. Mutta ei maisemia nytkään voi kovin kurjiksi haukkua, vai mitä? Ainiin, lähtiessämme takaisin keskustaan, näimme kaksi hyljettä laguunin viereisellä uimarannalla!

Iltapäivällä kokoonnuimme jälleen neljän hengen ryhmäksi, suuntanamme Nanaimon edustalla asusteleva Newcastle Island - Nanaimon oma Suomenlinna, ilman sitä linnaa. Ensinnäkin saarelle köröteltiin ihanalla miniatyyrilautalla (matka kesti ehkä kymmenisen minuuttia). Perillä oli mukava istuskella ja syödä eväitä sekä kävellä pitkin rantoja, joiden laskuveden paljastamilta matalikoilta löytyi pikkuisia rapuja ja hassunmallisia ajopuita - bongasimme ainakin "krokotiilin" ja "dinosauruksen pään". Eräskin pikkuorava piti meille kävynsyöntinäytöksen, säikäytimme yhden kauriin tiehensä (ihan vahingossa) ja palokärki hakkasi päätään mäntyyn niin että kaarnanpalaset vain sinkoilivat ympäriinsä. Mukava pieni ulkoilusaari kirjaimellisesti kivenheiton päässä Nanaimon satamasta.

Laitureita Nanaimon satamassa.

Päivän päätteeksi piipahdimme "yksillä" hostellin viereisessä baarissa. Black Widows...

...with Nice Melons. :)

-Tuija

Vuorilta saarille

Hyvin nukutun yön jälkeen paahdoimme tukka putkella Sicamousista Vancouveriin, mitä nyt kävimme matkalla tuhlaamassa tunnin Merritissä Boston Pizzassa (emme suosittele ko. ruokapaikkaa emmekä ajantuhlausta) ja toisen tunnin ruuhkassa hieman ennen Vancouveria. Kun hidasteista oli selvitty, suuntasimme Luoteis-Vancouveriin, BC Ferries'n satamaan Horseshoe Bay'hin - kahdeksisen tuntia taisi kaiken kaikkiaan kertyä autossa istumista sunnuntaille eli ihan tarpeeksi. Melkein parin tunnin laivaan jonottamisen jälkeen ajoimme oman valtamerilaivamme (eli Ford Explorerimme) Queen of Cowichanin uumeniin ja aloitimme seilauksen kohti Vancouver Islandia ja Nanaimoa. Pari tuntia laivailua meni lähinnä ihaillessa maisemia kannella ja Nanaimon hostellille saavuimme jo ennen kymmentä illalla. Hieman väsytti mokoman ajopäivän jälkeen...

Hienoja maisemia lautan kannelta havainnoituina.

-Tuija

Sikamouse

Aika jättää Kalliovuoret taakse, ei ollenkaan haluaisi... Voisikohan loppureissun kaupunkiosiot vaihtaa vuorilla oleiluun, hmm...

Tänään lauantaina oli ajopäivä kun lähdimme huristelemaan Banffista kohti Vancouveria, jonne on matkaa 850 kilometriä. Emme toki aja koko matkaa putkeen vaan majoituimme tässä välissä Sicamousiin - paikkaan, jonka valitsimme ihan pelkän nimen perusteella: Sicamous'han on ihan selvästi "Sikamouse" eli "Sikahiiri", vai mitä? Ja eihän sellaista voi jättää väliin.

Ensimmäisenä reitillemme Trans-Canada Highwaylla osui Glacier National Park, jossa oli hienoja jäätiköitä ja huippuja. Alla yksi näkymä, oikealla terävähuippuinen Mt. Sir Donald.

Jäätiköiltä jatkoimme matkaa Revelstokeen ja siellä Mt. Revelstoke National Parkissa sijaitsevalle samannimiselle vuorelle, jossa oli 26 kilometriä pitkän spagettitien päässä puisto ja siellä lyhyt, mutta upea Meadows-in-the-Sky -reitti. Sitä suositeltiin meille sanoin "siellä kukat ovat juuri nyt kauneimmillaan". Ja olivathan ne.

Korkeutta merenpinnasta oli 1939 metriä.

Karhuko? Veikkaan kuitenkin ihan tavallista koiraa.

Majapaikka Sicamousissa. Spooky.

-Tuija

Ink Pots

Perjantaina suuntasimme heti aamupalan jälkeen reippailemaan hieman Banffin ulkopuolelle Bow Valleyhin, jossa on yksi Banffin suosituimmista vaellusreiteistä, Johnston Canyon. Sen kyllä huomasikin, että suosittu se on... Parkkis oli jo aamusta ihan tupaten täynnä ja ihmistä reitillä niin maan pirusti. Sinnittelimme suosituimman pätkän kanssaturisteja väistellen ja päivitellen, että olipas turhan helppo reitti. Onneksi, päästyämme ylemmille putouksille eli helpon ja suosituimman reitin loppuun, päätimme vielä jatkaa kolme kilometriä eteenpäin "hieman vaativampaa reittiä" (toim. huom. Lue: "hemmetinmoista ylämäkeä") pitkin kohti Ink Bow'leja. Ne ovat maanalaisia lähteitä, jotka pulpahtavat pinnalle juuri siinä kohden. Kaikki kapuaminen ja vuodatetut hikipisarat palkittiin niityllä, jossa "mustekulhot" ja kaunis pikkujoki avautuivat näkyviin. Uittelimme varpaita kylmässä vedessä, söimme eväitä ja nautimme muuten vaan upeista maisemista, ah! Takaisin päin piti vaeltaa vielä toinen 5,5 km, ja palkitsimmekin itsemme lopuksi ansaituilla jätskeillä.

Beware of the berry (and man) eating bears!

Johnston Canyon, Lower Falls.

Johnston Canyon, Upper Falls.

Ink Pots.

Satu ja pönöttäjät.

Hanna joen varrella.

Varpaiden huuhdontaa.

Reissussa on nähty paljon korppeja etäältä, mutta tämä herra tahi rouva Korppi poseerasi meille pitkään.

-Tuija

Shoppailua ja haikkailua

Torstaina hieman shoppailtiin Banffin keskustassa... Tai siis meidän piti oikeasti etsiä turisti-info, joka sijaitsi 400 metrin päästä siitä, minne jätimme automme parkkiin. Se oli kuulkaas pitkä ratakierros. Ja kallis... Löydettiin me sinne infoonkin lopulta ja saatiin seuraavaalle päivälle hyviä vaellusvinkkejä.

Kun olimme tyhjentäneet pääkadun kaupat, suuntasimme ylös Sulphur Mountainille hissillä. Ihan kivat maisemat oli huipulta.

Apinat rivissä Sulphur Mountainilla.

Kun olimme pyörineet muiden turistien kanssa Sulphur Mountainin huipulla tarpeeksi ja ottaneet hissikyydin alas, kävimme pikaisesti ihmettelemässä putouksia (Bow Falls) Banffin kaupungin reunalla. Hmm, pääsisiköhän tuosta kumiveneellä ehjänä alas...?

Pienenä iltakuntoiluna kapusimme vielä Tunnel Mountainin huipulle (sama nyppylä, jonka juurella hostellimmekin sijaitsee). Ylös kesti kavuta reilun puoli tuntia ja alas reippailtiin hieman nopeammin. Kyllähän näitä(kin) maisemia katselee!

Niin, juu, ja ne ostokset, jotka tehtiin sen alussa mainitsemani ratakierroksen aikana...

-Tuija